Miksi niin moni strategia epäonnistuu - onko tässä mitään järkeä?
Suurin osa strategioista epäonnistuu, joidenkin lähteiden mukaan jopa 90% tapauksista on näitä epäonnistuneita luomuksia. Silti edelleen strategioita tehdään samalla tavalla kuin aina ennenkin, pienen piirin harjoituksena, jonka jälkeen strategia jalkautetaan toteutettavaksi. Miksi strategiaa tehdään edelleen samalla tavalla, vaikka tutkimukset puhuvat karua kieltänsä? Onko tässä mitään järkeä?
Miksi niin moni strategia epäonnistuu?
Miksi niin moni strategia epäonnistuu ja miksi tuntuu ettei epäonnistumisista opita mitään? Syitä on varmasti monia, mutta tässä omat TOP 3 syytä strategioiden epäonnistumiselle.
Kuva 1: TOP 3 syytä strategioiden epäonnistumiselle
Syy #1: Se mitä pidetään strategiana ei ole strategiaa nähnytkään
Strategiset fokusalueet - teemat, millä valloitamme maailman, saamme kaikkien aikojen myyntituloksen, kasvamme uusilla liiketoiminta-alueilla, säästämme kustannuksia ennennäkemättömällä tavalla, samalla uusimme koko infrastruktuurimme ja olemme tietenkin paras kaikissa mahdollisissa kategorioissa niin asiakaskokemuksessa kuin työntekijäkokemuksessa. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kyllä ja kaiken lisäksi tämä ei ole strategiaa, vaan hartaita toiveita, tavoitteita ja monessa kohtaa myös pelkkää operatiivista tehokkuutta.
Mitä strategia sitten oikein on? Strategia, tuo mystifioitu ja monessa kohtaa niin väärin ymmärretty sana. Strategia on valintoja ja tasapainoilua sen välillä, mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Se ei ole lista haluja, kuten niin monen organisaation strategiset fokusalueet ovat, vaan se on nimenomaan valintoja, miten haluihin/tavoitteisiin päästään. Richard P. Rumelt puhuu haastepohjaisesta strategiasta (challenge-based strategy) kirjassaan The Crux - How Leaders Become Strategists. Rumeltin mukaan strategia on ongelmanratkaisua, esteiden tunnistamista matkallamme tavoitteeseen ja valintoja, miten voitamme nuo esteet. Esimerkki: Olemme tunnistaneet, että Google on tulossa markkinoillemme, mitä valintoja teemme = mikä on strategiamme? Olemme tunnistaneet alipalvellun asiakassegmentin ja uuden liiketoimintamahdollisuuden, mitä valintoja teemme = mikä on straegiamme?
Liian monen yrityksen strategia on itseasiassa haluja/tavoitteita, joista puuttuu se itse strategia. Strategiset fokusalueet jäävät aivan liian yläpilveen eivätkä ohjaa arjen tekemistä. Ketteriä kun ollaan, jokainen tiimi saa itse tulkita strategiaa, mitä se tarkoittaa heidän näkökulmastaan. Tästä seuraa se, että strategia pirstaloituu pistemäisiksi ulostuloiksi sen sijaan, että joku konseptoisi, mitä strategia kokonaisuutena käytännössä tarkoittaa, ennen kuin sitä lähdetään toteuttamaan.
Syy #2: Strategia tehdään kulmahuoneessa ja sinne se myös jää
Strategiaa pidetään harvojen etuoikeutena, voidaanpa olla jopa mustasukkaisia siitä, kuka saa puhua tai ylipäätänsä tehdä strategioita. Strategiaa on monella eri tasolla, yleisimmät strategian tasot ovat: 1. Korporaatiotason strategia, 2. liiketoimintastrategia ja 3. funktiotason strategia kuten esimerkiksi tuotestrategia. On selvää, että jos strategian tasoja on lähtökohtaisesti jo olemassa useita, ei yhtä ainoaa strategiaa ole olemassa. Strategisia päätöksiä tehdään arjessa kaikilla organisaation tasoilla, eikä vain kerran vuodessa strategiaprosessin päivityksen yhteydessä. Yleinen harhaluulo on myös, että status ja titteli kertovat sen, pystyykö ihminen ajattelemaan strategisesti.
Strategiaprosessi on monta kertaa suurta teatteria, joka tehdään suljettujen ovien takana pienen piirin harjoituksena. Sinne ei rahvaalla ole asiaa ja ne harvat ja valitut, ketkä siihen osallistetaan ovat tottakai suuria guruja ja tulevaisuuden ennustajia. Vai ovatko? Monta kertaa johdolla ei ole koko kuvaa, missä organisaatio menee. He eivät pysty seuraamaan jokaista osa-aluetta mm. trendejä kilpailijoiden, markkinan, asiakaskäyttäytymisen ym osalta.
Koska strategia luodaan kulmahuoneissa suljettujen ovien takana, sinne se myöskin jää. Johto näkee strategian hyvin erilaisena kuin työntekijät, joita ei ole osallistettu strategiaprosessiin ollenkaan. Monta kertaa työntekijät eivät ymmärrä, mistä strategiassa on kyse ja miten he omalla työpanoksellaan pystyvät edistämään strategian toteutumista. Strategia epäonnistuu, koska strategian luominen ja sen toteuttaminen eivät ole yhteydessä toisiinsa.
Syy #3: Strategia ei ohjaa arjen tekemistä ja strategian toteutumisen edistymistä ei seurata
Strategia on nyt määritelty, jes meillä on strategia! Mitäs sitten? Miten strategiaa lähdetään toteuttamaan arjessa ja mistä tiedämme olemmeko menossa oikeaan suuntaan vai teemmekö asioita, jotka eivät itse asiassa edistä strategian toteutumista? Miten sisäiset kyvykkyydet mahdollistavat strategian toteutumisen, miten strategia ohjaa mm. resurssointia?
Vaikka strategia on nyt määritelty, pitäisi myös sisäiset kyvykkyydet huomioida strategian luonnin yhteydessä. Jos strategia vaatii muutoksia esimerkiksi resurssointiin tai operatiivisen mallin muuttamista, pitäisi johdolla olla mandaatti tehdä nämä muutokset. Valitettavasti strategia voi olla niin utopistinen haavekuva ettei organisaatiolla ole kyvykkyyksiä sitä toteuttaa. Tätä ei ole huomioitu tai ei ole osattu huomioida strategiaa luotaessa ja voipa olla jopa niin, että strategiassa on myös määritelty täysin vastakkaisia valintoja.
Mistä tiedämme, milloin strategia on toteutunut? Siinäpä hyvä kysymys. Organisaatioissa tehdään valtava määrä turhaa työtä, jolla ei ole minkäänlaista positiivista liiketoiminnallista vaikutusta. Tehdään paljon työtä, mikä ei edistä strategiaa, päinvastoin voi olla täysin erisuuntaista tekemistä. Fokus katoaa, resursseja heitetään hukkaan ja pahimmassa tapauksessa organisaatio hukkaa oman potentiaalinsa ja jää jälkeen kilpailijoista. Monta kertaa strategian toteutumista ei ole pilkottu pienempiin seurattaviin tavoitteisiin ja strategian toteutumisen edistymistä ei seurata. Vuosi vierähtää ja strategiaprosessin päivitys alkaa uudestaan ilman, että analysoidaan, missä olemme tällä hetkellä menossa. Taas kerran keskitytään prosessin pyörittämiseen, hienojen kalvojen tuottamiseen ja omien egojen buustaukseen. Unohtuu se kuuluisa fakta, että strategialla ei ole mitään merkitystä, jos sitä ei saada toteutettua.
Lopuksi
Jos suurin osa strategioista epäonnistuu, onko strategia tuhoon tuomittu jo syntyissään? Onko strategialla enää mitään toivoa? En haluaisi uskoa tähän, vaan uskon, että strategian tekemistä uudistamalla, onnistuminen on mahdollista. Tämä vaatii kuitenkin oman mindsetin ja toimintatapojen muuttamista, poisoppimista vanhasta ja uusien tapojen kokeilua. Tästä kerron lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.
